Kuortaneen Ladun kevätretki Kolille, Lieksaan 5-9.6.2013

KuoLa järjesti perinteisen kevätretken tänä vuonna iki ihaniin Kolin maisemiin. Koli sijaitsee Itä-Suomessa keskellä Pohjois-Karjalaa. Kolin vaarajakson korkein huippu on Ukko-Koli, jonka huippu nousee 250 metrin korkeuteen Pielisen pinnasta. Kolin alueen tekee ainutlaatuiseksi kahden maisematyypin, Kolin vaarajakson ja Suomen neljänneksi suurimman järven Pielisen (894,2 km²), rinnakkaisuus. Pielinen on kuin pieni meri, sen suurin pituus Nurmeksesta Uimaharjuun on 90 km ja levein kohta Lieksasta Savilahteen on 28 km. Pielisessä on 1259 saarta.

Ukko-Kolin yläpihalla, hotellin pohjoispäädyn kalliossa on uhrihalkeama, ”Kolin kolo”. Se on tärkein kulttuurisuojelukohde. Kolilla on vanhastaan uhrattu ja rukoiltu onnea ja suosiota näkymättömältä vuorenhaltijalta. Näyttävämpiä merkkejä ovat tuhansia vuosia unohduksissa olleet ihmisen tai karhun pään muotoiset kalliot ja kivet. Kolin tunnetuin kivinen pää on Ukko-Kolin uhrihalkeaman kallio. Ukko-Kolin lakialueelle sijoittuu kymmenien tonnien painoinen karhunpääkivi, joka katselee Pieliselle.

Professori, taiteilija Eero Järnefelt vieraili Kolilla ensimmäisen kerran 1892. Sen jälkeen hän retkeili Kolille kymmeniä kertoja ja maalasi yli 60 Koli-aiheista taulua.. Järnefeltin maalauspaikoista tunnetuimpia ovat Mäkrävaaran pohjoisrinteessä oleva Kolin kansallismaiseman näköalapaikka, Akka-Kolin Hiljaisuuden temppeli kalliotasanne ja Ukko-Kolin lakialueen käkkyrämänty. Yksi tunnetuimmista Järnefeltin maalauspaikoista on kansallispuiston keskiosassa sijaitseva Pirunkirkko. 1893 hän maalasi luolan seinään muistokirjoituksen ”yksi salaisuus yksi henki yksi onni kumpaisenkin on kirkko tämä sen pyhyyttä muistelemma aina”.

Mukana lähti 18 henkilöä joista kaksi oli 14 vuotiasta poikaa. Majoituimme Ukko-Kolin lomamökeissä Pielisen rannalla. Mökit olivat tasokkaita ja sauna lämpisi joka mökissä päivittäin ja saimme uida Pielisessä. Turvallisesta kuljetuksesta vastasi Arto.

Ensimmäisenä päivänä vaelsimme Ukko-Kolin maisemissa ihaillen kaunista maisemaa. Tutuiksi tuli Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli, sekä Luontokeskus Ukko jossa ihailimme maisemia ja tutustuimme siellä olevaan näyttelyyn. Maasto oli haasteellisen vaativaa ja korkeuserot olivat todella suuret. Lämmin aurinkoinen sää suosi meitä vaeltajia.

Toisena päivänä teimme retken Lieksan Paateriin, taiteilija ja kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen ateljeehen, kotiin ja kirkkoon. Paateri sijaitsee n. 30 km päässä Lieksan keskustasta, Vuonislahden kylässä. Tämä oli kaikille meille vaikuttava ja mieliin painuva retki tutustua taiteilijan elämään.

Suomen taideakatemiassa opiskellut Eva Ryynänen loi uransa aikana yli 500 veistosta, materiaalina yleensä puu. Eva Ryynänen eli vuosina 15.6.1915 – 18.10.2001, syntyisin hän oli Vieremältä. Paaterissa Eva Ryynäsen käden jälki on vahvasti esillä ja pitää yllä hänen muistoaan ateljeessa ja Galleriakahvilassa. Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen taiteilijakoti, kertoo kauniin tarinan Evan ja hänen puolisonsa Paavo Ryynäsen elämästä ja työstä. Vuonna 1991 valmistunut ainutlaatuinen honkakirkko viehättävine yksityiskohtineen on Eva Ryynäsen taiteilijauran lukuisista teoksista mittavin.

Kuvanveistäjä Eva Ryynänen (1915-2001) oli kotoisin Pohjois-Savosta. Jo lapsena hän innostui veistelemään puusta erilaisia eläimiä, kuten lintuja, kissoja ja hevosia. 1934 hänet hyväksyttiin Ateneumiin ”Veljekset Hiidenkivellä” -veistoksen ansiosta. Eva avioitui vuonna 1944 maanviljelijä Paavo Ryynäsen kanssa ja he asettuivat asumaan Vuonisjärven Paateriin. Seuraavat 30 vuotta Eva Ryynänen veisteli silloin, kun maatalon töiltään ehti.

Näyttelyt tekivät Eva Ryynäsen töitä tunnetuksi, ensin Helsingissä 1974 ja sen jälkeen Turussa ja Jyväskylässä. Vuosien varrella Paaterissa valmistui noin 500 veistosta. Eva Ryynäsen suurin työ, ainutlaatuinen Paaterin kirkko, valmistui kesällä 1991. Kaksi vuotta myöhemmin alueelle valmistui galleriakahvila. Eva Ryynänen sai professorin arvonimen vuonna 1998.

Kolmantena päivänä vaelluksemme alkoi Luan tien varresta, Putrakon lähteeltä, jonne Arto meidät kuljetti. Putrakon lähdevettä virtaa kuivanakin kesänä 240 kuutiometriä vuorokaudessa. Matkamme jatkui Vesivaaraa ja Turusenautiota pitkin Ylä- ja Ala-Murhille. Sieltä laskimme Pirunkirkkoon, joka oli vaikuttava paikka. Pirunkirkosta nousimme Jauholanvaaralle ja sieltä Havukanahon kautta Mäkrän polulle ja sieltä Rantamökeille.

Vaeltaessa saimme hyvää tietoutta Kolin kansallispuistosta opastaulujen avulla. Kolilla on poltettu kaskea joka vuosi. Kaskialueet on merkitty puiston polkukarttaan ja ne suurimmaksi osaksi sijaitsevat kaskenkierroksella.

Iltaa istuimme yhdessä nuotiolla paistaen makkaraa, lättyjä ja tietenkin nokipannukahvit kuuluivat mukaan. Osa kävi veneilemässä soutaen, Markku ja pojat Aleksi ja Teemu kalastelivat ja saalistakin saivat. Kaikki matkalaiset olivat tyytyväisiä Kolin kauniisiin maisemiin ja patikointiretkiin, jossa juttua riitti ja nauru raikasi. Ensi vuonna on kesäretki Sallan maisemiin, jonne kaikki asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan.